Ferdinand Granberg

Ferdinand Granberg (17. helmikuuta 1814 Raahe – 22. heinäkuuta 1877 Oulu) oli suomalainen kauppias, teollisuudenharjoittaja ja laivanvarustaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen (1856).

Granbergin vanhemmat olivat merikapteeni Gustaf Ferdinand Granberg ja Catharina Elisabet Junell ja puoliso vuodesta 1837 Sophia Franzén, kauppaneuvos Johan Franzénin tytär. Granberg kävi Lyypekissä kolmivuotisen kauppakoulun. Hän sai kauppaporvarin oikeudet Oulussa 1835. Granberg omisti osuuden Kokkosaaren laivavarvista Oulussa ja hän oli yksi kaupungin suurimmista laivanvarustajista, vuonna 1848 suurin. Muiden oululaisten kauppiaiden tapaan Granberg kärsi menetyksiä Oolannin sodan aikana, kun englantilaiset polttivat Oulussa tervahovin ja laivoja. Granbergin menetykset olivat 24 935 hopearuplaa. Granberg oli monen pohjoissuomalaisen sahan osakas, muun muassa Kynkään sahan (Pudasjärvi), Kestilän sahan (Ii) ja Röytän sahan (Tornio). Muiden oululaisten kauppiaiden kanssa Granberg osti 1859 suomussalmelaisen Ämmän ruukin, johon myöhemmin yhdistettiin Kurimon ruukki Utajärven Särkijärvellä. Uutta yritystä Kurimon-Ämmän Rautatehdasta ei kuitenkaan saatu kannattavaksi, ja se jouduttiin luovuttamaan velkojille. Granberg teki konkurssin 1875.